20
TYÖVÄENTUTKIMUS 2008
ei, vaan ainoastaan itse kerronnalla, se että
kertomus ylipäätään esitetään.
6
Kertomuksissa osapuolet jaetaan selkeästi
erottuviin rooleihin: hyviin ja pahoihin, uh-
reihin, sankareihin ja roistoihin. Kertomuk-
silla selitetään tapahtumia, mutta osapuolten
demonisointi tai stereotypisointi ei välttämät-
tä lisää ymmärrystä tai tietoutta syistä tapah-
tumien taustalla vaan vahvistaa vallitsevia
näkemyksiä entisestään.
7
Tästä syystä ei yk-
sittäisten vuotta 1918 koskevien kertomusten
tarkasteleminen ole yksin riittävää, vaan ker-
tomuksia on tarkasteltava suhteessa toisiinsa
ja laajemmassa yhteiskunnallisessa konteks-
tissa.
Sammatin vuotta 1918 koskevat kertomuk-
set voidaan jakaa kahteen pääteemaan, kerto-
muksiin syyllisyydestä ja syyttömyydestä sekä
pelastumisesta ja menehtymisestä. Näistä ker-
tomuksista, jotka perustuvat alun perin oma-
kohtaisiin kokemuksiin ja todellisiin tapahtu-
miin, on löydettävissä sekä folklorelle ominai-
sia piirteitä että vaikutteita historian julkisista
esityksistä. Paikallisten tapahtumien ja omien
kokemusten tulkintoihin ovat vaikuttaneet
muun muassa Väinö Linnan Täällä Pohjan-
tähden alla -trilogian toisen osan (1960) kuva-
ukset valkoisten mielivaltaisuuksista, punais-
ten sodanaikaisia hirmutekoja toistava vapaus-
sotakirjallisuus sekä sammattilaisen kirjailijan
Eeva Joenpellon tuotanto. Sammatin tapauk-
sessa ei myöskään voi ohittaa Elias Lönnrotin
vaikutusta tulkintoihin.
Sammattilaisiin liittyy yhä käsitys Lönn-
rotin vaikutuksesta syntyneestä vahvasta yh-
teenkuuluvaisuudesta ja yksituumaisuudesta.
Haastatteluissa paikkakuntalaisia hämmensi
erityisesti se, että Lönnrotin kotipaikkakun-
nalla, "missä kaikki oli paremmin kuin muual-
la", teloitettujen punaisten määrä saattoi nous-
ta yhdeksi korkeimmista Suomessa.
8
Sisällis-
sotaa edeltävää harmoniaa selitettiin Lönn-
rotin ohella suurten talojen ja kartanoiden
puuttumisella ja sillä, että talolliset ja työvä-
estö tekivät työtä yhdessä. 1900-luvun alussa
Sammatti oli ympäröiviä pitäjiä homogee-
nisempi yhteiskunnalliselta rakenteeltaan;
siellä ei sijainnut alueelle tyypillisiä kartanoi-
ta, ja torppia oli vähemmän kuin muualla.
Sammatin punakaartilaisia ateljeekuvassa.
Kuva: Kansan Arkisto.
merkityksettömiltä, mutta mikrotasolla tar-
kasteltuna ne ovat koskettaneet tavalla tai toi-
sella jokaista paikkakuntalaista ja vaatineet
selityksiä.
Riippumatta siitä missä muodossa historia
esiintyy, menneisyyden esittämisessä on aina
kyse tulkinnasta, argumentoinnista, manipu-
laatiosta ja retoriikasta.
3
Menneisyyden esit-
tämisellä on aina myös seurauksia, strategi-
sia, poliittisia ja eettisiä.
4
Folkloristina minua
kiinnostaa, miten vuoden 1918 kertomuksia
on käytetty arkipäivän selviytymisessä ja yh-
teisen menneisyyden rakentamisessa rikkinäi-
sen tilalle.
5
Joka esittämiskerralla kertoja te-
kee valintoja eri versioiden välillä, valitsee
näkökulman, painottaa tiettyjä asioita ja vai-
kenee toisista. Kerronta on strategia, jolla ih-
miset voivat hallita omaa menneisyyttään.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ei ole mer-
kitystä, onko kertomus faktuaalisesti tosi vai